THOMAS MANN
WSOY 1957, 726 sivua
Heinäkuun lopulla, kun ei
viitsinyt mennä kirjastoon eikä kirjakauppaan, kaivelin hyllystä noin 30 vuotta
sitten edellisen kerran lukemani Taikavuoren ja aloin uusintaluvun.
Mannin "raamattu"
kertoo nuoren, juuri valmistuneen laivanrakennusinsinöörin Hans Castorpin
elämästä seitsemän vuoden ajalta. Hans on jäänyt jo lapsena orvoksi ja hänen
huoltajanaan on toiminut hänen enonsa.
Hans lähtee valmistumisensa
jälkeen Davosiin Berghofin tuberkuloosiparantolaan tapaamaan serkkuaan, joka on
siellä hoidossa. Vierailun on tarkoitus kestää kolme viikkoa, mutta se venyy
seitsemän vuoden pituiseksi, koska parantolan ylilääkäri havaitsee
vierailijassakin taudin oireita. Hans tottuu parantolan ilmapiiriin niin hyvin,
ettei haluakaan sieltä pois. Lisäksi hänellä on vanhempiensa perintöä sen
verran, että pärjää taloudellisestikin.
Kirjailija sanoo teoksensa alussa
"tulemme kertomaan tarinan hyvin perusteellisesti", ja sen hän
tosiaan tekee. Kirja ei ole nopeasti luettava. Luin sitä noin 10 sivun pätkissä,
niiden jälkeen täytyi ajatella luettua ja pitää tauko. Siitä huolimatta tarina
veti puoleensa, eikä sitä voinut kesken jättää. Yhtenä syynä lienee Mannin
kertojan taidot, suomentajallakin (Kai Kaila) lienee osuutensa.
Kirjassa seurataan parantolan
joidenkin asukkaiden elämää tarkastikin, myös kuolema on tuttu vierailija,
koska sairaalasta on kyse. En muista koskaan lukeneeni kauniimpaa kuoleman
kuvausta kuin kirjassa kerrottu Hansin serkun Joachim Ziemssenin kuolema.
Kirjassa on joitakin värikkäitä
henkilöitä, kuten italialainen kirjailija-toimittaja Settembrini, josta tulee
Hansin isähahmo ja opettaja, romanialaissyntyinen professori Naphta, jesuiitta
ja kommunisti samassa persoonassa. Parantolan ylilääkäri Behrens ja apulaislääkäri
Krokovski ovat myös herkullisesti kuvattuja.
Pitäähän kirjassa rakkauttakin
olla, Hans rakastuu toivottomasti venäläiseen rouva Chauchatiin, mutta rakkaus
on yksipuolista, ja rouva pitää Hansia pilkkanaan.
Mann ei saksalaiseen tapaan ole
mikään humoristi, mutta ironian hän kyllä taitaa hyvin.
Kirjan lopussa Eurooppa tulee
hulluksi, parantolassa ilmenee samoja oireita, ennen rauhalliset potilaat
alkavat tapella keskenään. Alkaa ensimmäinen maailmansota ja sinne myös Hans
Castorp joutuu, ja kirjailija toteaa, että sankarimme selviytymisen
mahdollisuudet ovat olemattomat.
Lukemisen jälkeen tuli tunne, että
tuli luettua painavaa tekstiä - sekä kirjan painon että sisällön suhteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti