Kun kyyhkyset katosivat

SOFI OKSANEN

Like 2012, 361 sivua

   Nyt on sitten Sofi Oksasenkin uusin kirja luettu. Ei mikään helppolukuinen, eikä suoranainen lukuelämys. Parempiakin kirjoja on tullut luettua.

   Paikoin Oksasen teksti on hyvin rikasta ja hänellä on kieltämättä taito kuvailla asioita. Minua hiukan häiritsi joistakin asioista käytetyt vieraskieliset nimitykset, jotka eivät minulle avautuneet. Saksalaiset sotilasarvot olisi lukemisen helpottamiseksi voinut myös suomentaa. Niillehän löytyy myös suomenkieliset versiot. 
   Kirjan kerronta kulki ajallisesti kahdessa tasossa, ja piti olla tarkkana, että pysyi kärryillä. Paikoin tuntui siltä, että kirjaa olisi voinut tiivistää. Luulen, että lopputulos olisi ollut parempi.

   Kirjan päähenkilöiden tarina sinällään on varmaan eletty useasti viime maailmansodan vuosinakin. Juuditin kohtalon on todeksi elänyt moni suomalainenkin nainen. Nuori elämänhaluinen nainen, miehet rintamalla, tulevaisuus hämärän peitossa, eläminen puutteellista. On inhimillistä maistaa edes hetki elämisen suloa, uskoa unelmiin, vaikka järki sanoisikin toista.
   Edgarin kaltaisille kameljonteille nuo ajat olivat myös oiva tilaisuus. Kuinka moni, jonka moraali oli kuin höyhen aalloilla, rikastui ja saavutti asemaa noina aikoina.

   Kokonaisuutena kirja jätti ajatuksia ja sai pohtimaan ihmisten raadollisuutta. Oikeastaan hyvä jatko sille ajatuskululle, minkä käynti Berliinin muurien raunioilla herätti. Maailma on muuttunut vuosisatojen saatossa. Ihminen ei.

   NIILO


   ESKON arvio kirjasta alempana, 29. syyskuuta 2012.