Nälkävuosi

AKI OLLIKAINEN

Siltala 2012, 140 sivua

Nälkävuosi valittiin tammikuun alussa kirjablogien harrastajien suorittamassa äänestyksessä viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi kirjaksi. Se oli äänestyksessä ylivoimainen päivittäen Finlandia-voittajan Ulla-Lena Lundmarkin Jään 11 pisteellä.

Omalla kohdallani Nälkävuosi tuli ja meni eli ostin sen ja luin uunituoreena saman tien. Sehän ei varsinaisesti ole kirja, siis romaani, vaan kertomus, ulkoiselta olemukseltaan lähinnä esim. Aino Kallaksen Sudenmorsiameen verrattava.

Mutta vähäisistä sivuistaan huolimatta jäljen se jätti; sai ajattelemaan, pysyi mielessä. En enää muista, kuka sanoi, että se on kirja, minkä jokaisen suomalaisen tulisi lukea. Olen samaa mieltä. Muistan sittenkin, se oli Elina. 

Nimensä mukaisesti kirja ajoittuu suuriin nälkävuosiin (1866-1868), tarkasti ottaen kahteen jälkimmäiseen.

Se kertoo Marjan ja Juhanin tyttären Mataleenan tarinan asettaen rinnalle hyvinvoivien Renqvistin veljesten samanaikaisia vaiheita. Se on kertomus, mutta se voisi olla vaikka dokumentti.

Kirjan alussa on kaksi seksikohtausta. Alkuteksteinä ne tuntuvat aluksi irrallisilta ja jopa asiaan kuulumattomilta, mutta tarinan edistyessä ja viimeistään koko kirjan lukemisen jälkeen ne asettuvat paikoilleen, rooleihinsa. Nämä lyhyet kuvaukset ovat kirjailijalta hyvä ja vahva oivallus siirtää lukija nopeasti meneillään olevaan aikaan, ajankuvaksi muutaman henkilön kohdalla.

Ajankuva ja johdatus tulevaan on myös toinen muutaman ensimmäisen sivun kohtaus. Juhani tulee vanhemman tyttärensä Mataleenan kanssa järveltä. Hän sanoo, että joutsenetkin ovat jo lähteneet etelään, vaan saatiinpa kuitenkin kalaa. ”Marja on tullut heitä vastaan, hän laskee Juhon sylistään. Mataleena tarttuu pikkuveljensä käteen. Marja kurkistaa veneeseen. – Onpa ne laihoja. Vastarannan puut peilautuvat mustina järven pintaan, josta kuuluu kuikan huuto. Pian sekin lähtee lentämään kohti etelää.”

Välillä seurataan luvun verran Renqvistin veljesten Ralfin ja Teon ajatustenvaihtoa edessä olevasta tilanteesta ja Teon edesottamuksia muutenkin. Sen jälkeen alkaa Mataleenan kirja sanoilla ”Kuoleman väri on valkoinen.”

Marja, Mataleena ja syli-ikäinen Juho jättävät isänsä kokemaan nälkäkuoleman rumat jääkukat ikkunoissa olevaan vaatimattomaan Korpelan torppaan ja lähtevät viimeisillä voimillaan etsimään ruokaa.

-  -  -

 Nälkävuosien aikana arvellaan Suomessa menehtyneen tauteihin ja nälkään noin 150 000 ihmistä. Joissakin maakunnissa kuoli jopa viidennes asukkaista. Pahimpia vitsauksia ruuan puutteen ohella olivat lavantauti, punatauti ja hinkuyskä. (”Paikasta toiseen kiertelevät kerjäläiset säästyivät paremmin taudeilta kuin pysyvämpään olopaikkaan kuten työlaitoksiin ja talollisten palvelukseen jääneet. Myös monet nälkiintyneitä auttaneet sairastuivat. Maan väestöstä kuoli noin 7,9 prosenttia.” Wikipedia)

   MATTI