Anu Kaipainen

Anu Kaipainen ja

Kaihoja kukkuvat käet

     Anu Kaipainen oli Karjalan tyttöjä. Hän syntyi Karjalan kannaksella Muolaan pitäjässä 14.3.1933 ja kuoli Helsingissä 29.9.2009.

     Hän oli erittäin tuottelias kirjailija. Runoja hän kirjoitteli jo nuoresta tytöstä alkaen ja parin juuri ennen 30:a ikävuottaan julkaistun kokoelman jälkeen häneltä ilmestyi romaani suunnilleen joka toinen vuosi. Hän kirjoitti kuolemaansa eli 76-vuotiaaksi asti viimeisen romaanin jäädessä keskeneräiseksi.

     Karjalaisuus oli Kaipaisen tuotannossa keskeisellä sijalla – karjalaisuus ja hänen lapsuudestaan lähtien kokemansa sodan kauhut raskaine evakkomatkoineen ja -kokemuksineen.

     Myllytien kirjallisuuskerhossa keskusteltavana ollut kirja Kaihoja kukkuvat käet on merkittävä ja keskeinen Kaipaisen tuotannossa. Hän sijoitti kirjassa elämää Karjalassa käsittelevän osan nimenomaan synnyinpitäjäänsä Muolaaseen, ja kiistatta romaani sivuaa hänen omaa elämäänsä, omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan, vaikka kirjaa ei virallisesti hänen omaelämänkertana pidetäkään.

     Kirjan merkittävyyttä korostaa, että se oli ensimmäinen hänen yhä enemmän omaelämänkerralliseksi muuttuvassa tuotannossaan. Kirja ilmestyi hänen täyttäessään 50 vuotta, ikään kuin syntymäpäivälahjaksi, ja se täyttyi muistoista ja kokemuksista, joista kirjailija ei sen jälkeisessä tuotannossaan enää irtautunutkaan, vaan ne seurasivat häntä viimeiselle sivulle, lähes kesken jääneelle viimeiselle sivulle asti.

     Tai ei sentään aivan viimeiselle, sillä kesken jäänyt käsikirjoitus oli Kulkuri ja karjalankiuru, joka kertoo kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharjusta ja itkuvirsien taitaja Anni Lehtosesta. Kaipainen tarkoitti sen kolmanneksi osaksi suomalaisista runonlaulajattarista kertovaan sarjaansa, jossa aikaisemmin ilmestyivät Larin Paraskesta ja Mateli Kuivalatteresta kertovat teokset. Kirja on jo tilattavissa nettikirjakaupassa, mutta sen saatavuus ei vielä ole tiedossa – hinta kuitenkin on. Kirjan kustantaja on WSOY.

   Anu Kaipainen sai valtionpalkinnot vuosina 1967 ja 1969 sekä valtion taiteilijaeläkkeen vuodesta 1994. Vuonna 2002 hänen kirjansa Granaattiomena oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.

     MATTI