Niin paljon kuuluu elämään

     GERDA ANTTI

     WSOY Juva 1990, 231 sivua

     Tämä on Antin kolmas romaani. Edellisen lukemani Hetki kerrallansa ja tämän väliin jää 1985 ilmestynyt ensimäisen romaanin itsenäinen jatko-osa Huomispäivän tähdet, jota en ole vielä saanut käsiini, mutta aion lukea kun vastaan tulee.

     Jo Antin esikoisroomaani lupasi paljon ja jatkoa seuraa. Romaani sijoittuu pienehköön maalaispitäjään, ja lähinnä kirjan päähenkilö Ulla tilittää pitkää avioliittoaan, siihen oman leimansa antavia sukulaisten edesottamuksia ja tyttären avioliiton kiemuroita.

     "Ole killtti, rakasta ja uhraudu. Sitä kaikki naiselta odottavat. Mutta se kiltteys johtaa siihen, että ihmistä käytetään hyväksi."

     Antilla on painavaa sanottavaa rooleista, toiveista ja pettymyksistä, siitä miten jokainen voi oppia omista erehdyksistään. Antin tekstissä vakavia teemoja keventää kipakka huumori. Kun minullakin alkaa olla takana jo puoli vuosisataa elämää saman naisen kanssa, oli Antin teksti paikoin tosi hersyttävää. Piti ihan lukea joku toteamus vaimolle ääneen. Tämä siksi, että luin kirjan ennen häntä.

     Kuinka Antin teksti kolahtaa itse kullekin riippuu lukijasta. Hänen lähtökohdistaan, ajatusmaailmastaan, kokemuksistaan, toiveistaan ja saavutuksistaan.

     Olettaisin, että pitkähkön yhteiselämän kokeneille kirja tarjoaa hyviä ja sattuvia vertauksia elämän moninaisuudesta.

     "Jos olisin lähtenyt tieheni silloin, kun moottori piiputti, ja jos olisin vastoin kaikkia olettamuksia alkanut elämän toisen miehen kanssa. Se olisi ollut vähän samaa kuin jättää kirja kesken. Ei toki kaikkia kirjoja kannatakaan lukea loppuun, mutta monet voivat olla ikäviä vain alussa, ennen kuin niihin pääsee sisälle ja paranevat loppua kohti."

     Toivoisin jonkun kirjapiiriläisen tarttuvan kirjaan ja laittavan oman arvionsa. Minun makuuni ei ole luottamista, mutta silti suosittelen kirjaan tutustumista.

     NIILO

     PS. Lunta sataa hiljalleen. Kun jäällä on jo ennestään lunta ja uutta tulee, jäät eivät pääse vahvomaan. Ei saa verkkoja jään alle. Kalastusneuvos on laittanut verkot Ryönänsalmeen, mutta selkäjäille ei ole asiaa. Ei siellä ole varmaan kummoiset kelitkään, jos ohuen rautajään päälle tulee vettä ja sohjoa. Katsellaan, katsellaan.