Lauantai

     IAN McEWAN
     Otava 2010, 383 siv.
 

     Kirja kuvaa neurokirurgi Henry Perownen elämää vuorokauden ajan lauantaiaamusta sunnuntaiaamuun. Hän on oikea rauhallisuuden perikuva, raivostuu ainoastaan squash-kentällä pelatessaan työkaveriaan vastaan. Kaikki näyttää perheessäkin olevan hyvin, hän itse on korkealle arvostettu alansa taitaja, vaimo, joka on juristi, pärjää työssään hyvin, kaksi lasta, tytär aloitteleva runoilija, poika soul-muusikko, eikä kummassakaan löydy mitään moitteen sijaa.

     Avioliitto on hyvin onnellinen, mutta jokin epämääräinen pelko hiertää miehen mieltä. Henry muistelee tapahtumia elämänsä varrelta, esim. tapausta, jossa hän aloittelevana lääkärinä avusti valmista neurologia erittäin vaikeassa aivoleikkauksessa, jossa kasvain poistettiin aivojen alapuolelta suun kautta. Tuntuu kuin itse seuraisi vierestä leikkausta.

     McEwan perehtyy aina kirjojensa aiheisiin perinpohjaisesti. Kirjan jälkipuheessa hän kertoo, että seurasi kahden vuoden ajan leikkauksia sairaalassa ja haastatteli kirurgeja. päähenkilö Henry käy myös dementiakodissa tapaamassa äitiään, ja tapaaminen on hyvin kauniisti kuvattu.

     Kirja on kirjoitettu 2003. Vuotta myöhemmin tapahtuneet terrori-iskut Lontoon busseihin on kirjassa ennustettu, mikä tietenkin herätti paljon kohua. Kirjailija itse on kohua vähätellyt sanoen, että se ennen pitkää Lontoossa tapahtuu.

     Samaan aikaan Lontoossa on valtavat mielenosoitukset Irakin sotaa vastaan. Tapahtumat ovat osasyynä siihen, että Henry ajaa liikennekaaoksen seurauksena pienehkön kolarin nuorten huligaanin kanssa. Vaikka kolari on pieni, sen seurauksia ei voi pieniksi sanoa. En kerro siitä sen enempää, jos joku sattuu tämän kirjan lukemaan, jännitys saa tihentyä pikkuhiljaa finaaliin asti.

   McEwan on luokiteltu Englannin kirjallisuuden ykkösnimeksi ja hän on siitä harvinainen, että on sekä kriitikoiden ylistämä ja lukevan yleisön suuressa suosiossa. Suomessakin kirjasta on otettu kuusi painosta. Itse tarinan ohella kirjassa on parasta sen hieno kieli, henkilöiden tarkka kuvaus ja kirjailijan asiantuntemus asioissa, joita hän kuvaa.

     Mielestäni kirja on aivan huippua, tykkäsin tästä kuin Simo hillosta!

     ESKO M.