Kätilö

    KATJA KETTU
    WSOY, 2011, 348 sivua

    Runeberg-palkinnon saaja 2012

     Olen joskus ihmetellyt, mihin kaikkeen naisen rakkaus venyy ja mitä nainen voi olla valmis kestämään miehen vuoksi.

Kätilö on rajuimpia lukukokemuksiani. Välillä mietin, onko tarpeen asiansa esiintuomiseksi tehdä se niin raa`asti.

Kirja on vaikealukuinen useiden takautumien ja päiväkirjamerkintöjen vuoksi. Rosoinen ja monitasoinen kuin Lapin luonto.

Kirjan takataitteessa on kirjailijan kuva. Näyttää punkkaritytöltä. Ehkä se selittää paikoin jopa rivon kielenkäytön. Toki aihekin on raastava. Kertomus sijoittuu ajallisesti Lapin saksalaismiehityksen aikaan ja sodan loppuvaiheisiin. Vankileirin epäinhimillisyydet ja ihmisoikeuksien polkemiset raastavat naisen mieltä.

Varmaan tällaista tapahtuikin ja tapahtuu edelleen jossakin. Kirjassa kontrastina tällaisille tapahtumille on päähenkilön ja saksalaisupseerin, reppana muuten hänkin, rumankaunis rakkaus ja sen loppuratkaisu.

Sivujuonena vakoiluverkon monisuuntaisuus jäi ainakin minulle hämäräksi, mitä ja kenen hyväksi viestejä milloinkin lähetettiin.  Kansalaissodan ajoilta juontuva isän ja tyttären mutkikas tarina ja pienen orpotytön kohtalo jättää kuitenkin pohjalle uskon lämpöön ja ihmisrakkauteen.

Matti, et kommentoinut kirjaa mitenkään. Eikö se auennut vai oliko lukukokemus liian järisyttävä? Miten paljon elämämme olisi vajaa, jos kirjoja ei olisi!

Kevättä kohti mennään. Päivä pitenee, elämä voittakoon.

MIRJA

MATIN vastaus Mirjalle jäljempänä ja avautuu myös TÄSTÄ sekä KESKUSTELU-valikosta.