Asiaa vierestä - Sisar

Sisar

ELISABET AHO

Otava 2011. 383 sivua

Myllytien lukupiirissä piti maanantaina 7.5.2012 käsitellä yllä mainittua Elisabet Ahon kirjaa. Piti, piti, mutta keskustelu meni asian vierestä puhumiseksi.

Yksi jäsenemme, Anna-Maija, nimittäin on ollut töissä Diakonissalaitoksella ja hän sitoi kertomuksillaan osanottajat niin kiinteästi laitokseen, että kirja eli tapaamisen varsinainen aihe jäi sivuosaan. Välipistoina toki senkin pariin yritettiin siirtyä, mutta Elisabet Aho ja Anna-Maija pitivät meidät niin kiinni laitoksessa, että sen toiminnan parissa edettiin. Kirjahan on paljolti kuvaus Diakonissalaitoksen vaiheista kansalaissodan pyörteissä.

Niin paljon Anna-Maijan kerronta meitä kiinnosti, että syksyksi suunnitellaan lukupiirin vierailua Diakonissalaitokselle; junalla ja sitten ratikalla, mikä sen numero nyt olikaan, ja portin pysäkiltä tutustumaan laitoksen museoon ja kirkkoon... Opaskin kuulemma järjestyy, mutta mistähän niitä ratikkalippujakin nykyisin saa ostettua. Katukin ratikkapysäkin kohdalla on kirjassa voimakkaassa sivuosassa - laitoksen ja Linnanmäen välissä kulkevan Helsinginkadun rakentaminen aloitettiin tuolloin.

Elisabet Aho Urajärvellä

Elisabet Aho -fani minusta tuli Lillyn (Otava 2002) lukemisen yhteydessä. Sen jälkeen hyppäsin ajallisesti askelen taaksepäin ja luin Ahon edellisen eli Valkea kuin lumi (Otava 2000)  ja sitten Urajärvi -sarjan kolmannen eli Kartanon tiellä (Otava 2006).

Näissä kolmessa pääsin kokemaan sitä aitoa Urajärven kartanon henkeä ja tunnelmaa, jotka aikanaan varmasti olivat ainutlaatuisia – kuten kartanon miljöökin.

Lilly oli lukupiirimme Eskon ringin ensimmäinen kirja tammikuussa 2006. Heti kesän tultua matkasimme joukolla Urajärvelle tutustumaan ”Lillyn” (Lilly von Heideman, 1849-1917) kotikartanoon ja tapahtumapaikkoihin. Osa meistä vieraili kartanolla myöhemmin useammankin kerran.

Tässä sitten pieni yksityiskohta kirjaa sivuten ja kartanon todellisuudesta. Urajärven kartano siirtyi von Heideman -suvulle 1600-luvulla. Omana aikanaan sen omistivat Elisabet Ahon kirjoistakin tutut naimattomiksi ja lapsettomiksi jääneet sisarukset Lilly ja Hugo von Heideman. On helppo ajatella, että kirjailija on johtanut nimen ”Lilly” oman etunimensä kaimasta eli Elisabetista. Ei kuitenkaan niin, vaan ”Lilly” oli oikeastikin puhuteltaessa Lilly, mutta ristimänimeltään komeasti Axelina Fredrika Amalia ja Hugo puolestaan Hugo Oskar Alexander Magnus.

Kartanomuseon piti olla suljettu vuosina 2008-2012 kunnostustöiden vuoksi, mutta valtion säästötoimiin vedoten sulkeminen jäänee pysyväksi. Kartanon alueella toimii edelleen Kansalliskirjaston varastokirjasto. Sen rakennus ei sijoitu kartanon pihapiiriin, vaikka onkin näköetäisyydellä.

Kartanovierailujemme tuloksena omaan pihapiiriimme rakentui heti kopio päärakennuksen kupeessa seisoneesta, kartanonherra Hugo von Heidemanin (1851-1915) ulkomaanmatkoillaan ideoimasta ja kartanolle rakennuttamasta ”lintukodosta”. Mitoiltaan se on noin metri kertaa puolitoista.

Sisar -kirja sijoittuu Helsinkiin

Viimeksi ilmestyneessä Sisar -romaanissaan Elisabet Aho siirtyy uusille alueille. Kirja kertoo kansalaissodan pyörteissä kamppailevista ihmisistä Helsingissä ja Diakonissalaitoksen alkuvaiheista.

Se kertoo myös paljosta muusta, mutta ne täytyy lukijan itse omia kirjasta pureskeltavakseen, kirjailija antaa aihiot. Joitakin henkilöitä ja tapahtumia voi ihailla, ihmetellä ja joitakin kauhistella tai työntää puistatellen kokonaan mielestään.

MATTI