Täällä kirjojen parissa on viime aikoina ollut rauhallista. Kevät on
vaatinut veronsa eli lukeminen on saanut väistyä piha-aamun rauhan tieltä. On
haravoitu, silputtu, siivottu, muokattu, viritelty koteja linnuille ja katseltu
muuten vaan.
Nyt sitten katsellaan, miten tästä eteenpäin. Kesällä ei perinteisestikään
tule vietettyä yhtä paljon laatuaikaa lukemalla kuin syksyllä ja talvella. Aina
kuitenkin jotakin. Uutta ja vanhaa.
Tänään lopetan Torgny Lindgrenin Muistissa. Vieressä on Raija Orasen
Nimeltään Kekkonen ja sen alla edelleen puolilukuinen Laila Hirvisaaren
Minä Katariina. Varauksessa kirjastosta on Ian McEwanin Sovitus ja jostakin
kuvittelen meille ilmestyvän Orvokki Niemisen uutuuden Näen juhannusruusujen
kukkivan kauniimmin. Se on Myllytien lukupiirissä syyskuun kirjana. Sahankaaren
piirissä ensimmäisenä syyslukemisena on Valentin
Rasputinin Elä ja muista.
Ai niin, kertauksen vuoksi avoinna on pikkuannoksina
etenevä Yasunari Kawabatan Lumen maa.
Totesin lukupiirissä, että tuntuu kuin olisin
lukemistahdissani kaiken aikaa ainakin vuoden verran jälkijunassa. Virhearvio.
Korjaus tuli välittömästi: ”Kaiken aikaa useita vuosia...!”
PALUUTA MENNEESEEN...
PIRJO TUOMISEN Kokemäki-sarja (Tammi)
Suuren joen maa, Tulen pojat, veden
tyttäret ja Kuningasväylä ovat mielenkiintoista luettavaa
Satakunnan vanhojen sukujen, kartanoiden ja ruukkien menneisyydestä.
Kertomukset ajoittuvat 1700- ja 1800 -luvuilla.
Satakunta-sarjan
(Tammi) Itkevät syvät vedet, Sillat yli joen,
Kultavainiot ja Maan nälkä puolestaan kertovat
kansalaissodan jälkeisestä Suomesta ja ihmisten katkerista kokemuksista
erityisesti Satakunnassa.
Ruotsalaisen TORGNY LINDGRENIN
Kimalaisen
mettä (1996), Pylssy (2003), Doren Raamattu (2006) ja Akvaviitti (2009) eivät
varsinaisesti ole kirjasarja, vaikka oikeastaan ovatkin sellainen. Ne kertovat
pieni pilke silmäkulmassa Lindgrenille tyypilliseen mehevään tapaan elämästä
Norrbottenin suurten salojen pienissä yhteisöissä.
MATTI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti