Tarhapäivä ja nykyajan lapset

Luin sen Eve Hietamiehen Tarhapäivän. Tässä joitakin ajatuksia.

Jos ei ollut lukenut sitä edellistä Yösyöttöä, olisi jossakin välissä saattanut mennä niiden äitien ja työkavereiden kanssa ulalle. Jotenkin jäi sellainen kuva, että kirjassa olisi ollut tiivistämisen varaa.

Lukiessani ajattelin, että oli hyvä kun tuli tehtyä lapset ajoissa. Nämä kaiken maailman pehmolelut ja erilaiset örvelöt ovat tosiaan tätä päivää. Sampsankin lapsilla on aina puoli sänkyä lastattuna näillä lemmikeillä ja kirjoilla. En tiedä, onko tällä kiireisellä maailmalla jotakin tekemistä näiden lemmikkien kanssa. Totta on, että nykyajan lapset ovat paljon tietäväisempiä kuin me aikoinaan. Kiitos television.

En kadehti tämän päivän vanhempia, varsinkaan niitä, joilla taloudellisesti tekee tiukkaa. Lasten keskenäinen ilmapiiri on aika armoton. Vaatii lapselta aika kovaa itsetuntoa poiketa yleisestä muodista. Siinä on vanhemmat joskus kovilla, kun ottaa vielä huomioon lasten monesti nopean kasvun. Käyttäytymisrajojen asettaminen vaatiii myös vanhemmilta johdonmukaisuutta ja tietynlaista lujuutta, linjassa pysymistä.

Sinänsä kirja oli aika uskottava kertomus kaupunkilaisesta yksinhuoljaisästä, jolla ei juuri ole läheisiä, sukua tai hyvää ystäväjoukkoa tukena. Työkaverit ovat työkavereita, eikä tarhatuttujen tai asuintalon tuttavien varaan voi kovin paljon laskea.

Lopputuloksena sanoisin, että kirja kannatti lukea, mutta kyllä se Yösyöttö oli kirjana parempi.

NIILO