Muistissa

TORGNY LINDGREN 
2010. Suom. Tammi 2012, 197 siv.

Kustantaja pyytää kirjailijaa kirjoittamaan muistelmansa, tämä vänkää vastaan sanomalla, ettei hän muista mitään, muistot ovat häipyneet kuin piipusta nouseva savu. Kustantaja ei kuitenkaan luovuta, ja osoittautuu että hyvin kirjailija muistaa vanhoja asioita, yhtä hyvin kuin minäkin. (Hahhah, sanoisi Hilkka, nyt se on seonnut lopullisesti, eikä tarkoita kirjailijaa).

Lindgren on syntynyt Västerbottenissa, Pohjois-Ruotsissa 1938, niissä maisemissa hänen kirjojensa tapahtumat yleensä liikkuvat. Voi sanoa, että hän on perinneruokien ystävä, on kirjoittanut yhden "ruokakirjankin". Pylssy -kirjassaan kirjailija ja hänen kaverinsa etsivät parasta pylssyä (meillä sitä kutsutaan syltyksi) ympäri Pohjois-Ruotsia.

Tässä Muistissakin on ruoka-asiaa mukana. Kirjailija pyytää äitinsä kuolinvuoteen ääressä tältä uunikuivatun poronlihan ohjetta. Lisäksi siinä on yksi mielenkiintoinen ohje, jossa paahtopaistia keitetään liemessä, missä on puolet kuivaa valkoviiniä, puolet vettä, sipulia, purjoa, lipstikkaa, suolaa ja vielä joitakin muita mausteita. Tätä täytynee joskus kokeilla.

Äitiään kirjailija muistaa lämmöllä. Tämä oli kuolinvuoteellaan huolestunut, onko pojalla "tarpeeksi ilmaa ympärillään". Isästään hän mainitsee mm., että tämä oli uskovainen ja innokas raamatunlukija, kunnes teki täyskäännöksen ja muuttui ateistiksi.

Hjalmar-sedästään hän kertoo, että miehenköriläs oli originelli tyyppi, jolla oli omintakeisia ajatuksia. Tämä oli mm. sitä mieltä, että kaikki hyvä klassinen musiikki on sävelletty Venäjällä. Kun Torgny huomautti Mozartinkin säveltäneen hyvää musiikkia, setä totesi: ”Mutta Mozarthan oli venäläinen!”

 Lindgren on kirjoissaan viljellyt aina ironiaa, malliksi pari poimintaa tästä kirjasta.

Ruotsin sos.dem. kulttuuriministeri oli kutsunut suuren joukon kirjailijoita, joista myös suuri osa oli demareita, kuuntelemaan ohjeita. Lindgrenin mukaan pois lähdettäessä aatesuunnan kannattajia oli huomattavasti vähemmän kuin tullessa.

Toinen tapaus oli Pariisista, missä Lindgren toisen ruotsalaiskirjailijan kanssa oli hieman eksyksissä. He kysyivät vastaantulleelta ranskalaisherralta ohjeita, mutta vastauksen sijaan tämä rupesi kyselemään, mistä miehet ovat kotoisin, kun eivät tunne Pariisia. Kun he kertoivat olevansa Ruotsista, ranskalaismies totesi, että sehän on se erämaa-alue pojoisnavan läheisyydessä ja siellä asuu jääkarhuja ja alkeellisia ihmisiä. Ruotsalaiset väittivät siellä asuvan myös hyviä kirjailijoita, johon mies totesi, että ei pidä paikkaansa, koska kaikki hyvät kirjailijat ovat ranskalaisia! Ruotsalaiset uskalsivat vielä väittää, että Lagerlöv ja Heidensdam olivat hyviä kirjailijoita, johon mies totesi, että niin olivatkin, mutta he olivatkin ranskalaisia.

Klassinen musiikki on myös Lindgrenin mieliaiheita. Hän kertoo lempikoirastaan, kuinka tämä tykkäsi kuunnella hänen kanssaan varsinkin Mahlerin ja Brycknerin musiikkia. Toinen koira ei taas tykännyt ollenkaan Chopinin musiikista.

Sirpaleisuudestaan huolimatta nautittavaa luettavaa, niinkuin kaikki Lindgrenin kirjat ovat olleet.

 ESKO M.