Alef

PAOLO COELHO 

Bazar 2011, 305 sivua

Paolo Coelho (s. 1947) on vaikeaselkoinen kirjailija, suosittu mutta vaikeasti ymmärrettävä. Sitä on myös hänen toistaiseksi viimeinen romaaninsa Alef. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että hänen läpimurtoromaaninsa Alkemisti (1988) osui minua ns. suoraan suoneen. Se sopii erinomaisesti vaikka elämänkoulun oppikirjaksi meille jokaiselle.

Coelhon elämä on ollut lievästi sanoen melko monivivahteinen. Niin ovat myös hänen kirjansa, jotka jättimäisestä suosiosta huolimatta eivät ole saaneet kaikkien kriitikoiden yksimielistä tunnustusta. ”Jotkut kriitikot pitävät Coelhon teoksia vaikeaselkoisina itsehoitokirjoina”, todetaan mm. kirjailijan esittelyssä Wikipediassa. Itse en kuitenkaan halua suhtautua kriittisesti hänen tuotantoonsa, vaikka sanonkin sen olevan vaikeasti ymmärrettävää.

Alefia (2010) lukiessani en voinut olla kohottamatta kulmakarvojani. Tuskin olen laskenut Rosa Liksomin palkitun Hytti nro 6:n (2011) kädestäni, kun Trans Siperian -junassa matkustaa uusi pari. Kummassakaan romaanissa he eivät ole pariskunta, vaan nimenomaan pari – mies ja nainen. Kirjan juoni, sanoma ja rakenne perustuvat molemmissa parin eriskummalliseen suhteeseen, vai pitäisikö sanoa asetelmaan. Molemmissa se on varsin erikoinen.

Coelhon Alef kertoo edellisessä elämässään tekemilleen teoille anteeksiantoa etsivästä kirjailijaksi. Junassa matkustavaksi romaanin päähenkilöksi Coelho on asettanut itsensä. Jos tästä herää epäilyksiä, kannattaa vilkaista kirjailijan elämänkertatietoja. Yhtenä matkakumppanina hänellä on nuori nainen - kuten Hytti nro 6:ssakin.

Vaikka länsimaisen lukijan on vaikea edetä Alefissa sivulta toiselle asiaa ymmärtäen, lukemista kannattaa jatkaa jättäen ymmärtäminen sikseen. Loppua kohti tapahtumat ja tunnelma tiivistyvät ja köyttävät lopulta lukijan tiukasti verkkoonsa.

Olen melko heikoissa asemissa Coelhon tulkitsijana, vain kaksi edellä mainittua hänen kirjaansa lukeneena. Siitä huolimatta uskallan pitää häntä erikoisuuden lisäksi ajattelijana, jopa opastajana. Hän sisällyttää tekstiinsä syvällisiä elämänohjeita. En tiedä, ovatko ne hänen omiaan vaiko lainattuja.

En malta olla liittämättä tähän loppuun puhuttelevaa katkelma Alefista. Siinä kerrotaan miehestä, joka pyytää johtajaltaan tarpeeseensa rahaa. Johtaja lupaa auttaa suurella summalla, jos mies viettää kokonaisen yön vuoden huipulla, mutta epäonnistuessaan hän joutuu työskentelemään ilmaiseksi.

Tässä tarinan jatko:

Lähtiessään kaupasta Ali huomasi jäisen tuulen puhaltavan, pelästyi ja päätti kysyä parhaalta ystävältään Aydilta, oliko hullua ottaa sellainen haaste vastaan.

Hetken mietittyään Aydi vastasi: ”Minä autan sinua. Kun olet huomenna vuorenhuipulla, katso suoraan eteesi. Minä olen viereisellä huipulla ja pidän sinulle läpi yön tulta nuotiossa. Katso liekkejä ja ajattele ystävyyttämme niin se pitää sinut lämpimänä . Sinä onnistut ja myöhemmin minä pyydän sinulta jotain vastalahjaksi.”

Ali läpäisi kokeen, sai  rahat ja meni ystävänsä kotiin: ”Sanoit, että haluat maksun.”

Aydi vastasi: ”Kyllä, mutta en rahaa. Lupaa, että jos joskus kylmä tuuli puhaltaa minun elämässäni, sinä sytytät minulle ystävyyden liekin.”

Jo läpimurtoromaanissaan Alkemistissa Coelho antoi ohjeen, jonka olen todennut omalle kohdalle erittäin sopivaksi. Sen sanoma oli, että seuraa sydämesi ääntä, sillä missä on sydämesi, siellä on aarteesi.  

MATTI

Kirjaa käsiteltiin tänään Järvenpään Yhdistysverkoston Lukupiirissä.