9. maaliskuuta 2012

Kätilö ja Katja Kettu - ei innosta!

KATJA KETTU
WSOY, 2011, 348 sivua
Runeberg -palkinnon saaja 2012
(Koettu kuunnelmana.)
Luokitus: Keskustelu.

Olihan se. Eri kommenttien johdosta kiinnostuin kätilöstä ja sainkin lainattua kirjan kuunnelmana. Parin tunnin jälkeen olin jo kypsä vaihtamaan johonkin muuhun kirjaan, mutta mietin: Ehkä tämä vielä tästä kehittyy mielenkiintoiseksi.

Elämä ei välttämättä muutu mielenkiintoiseksi tai sillä ei ole onnellista loppua, jos ei ole. Tylsähkö ja uskottava loppuun asti. Kirja kyllä asettui ymmärrettäväksi ja tajuttavaksi kokonaisuudeksi, mutta teksti ei puhutellut minua.

En yleensä lue tai kuuntele naiskirjailijoita ja tämä voi mennä samaan piikkiin. En pääse naiskirjailijoiden kirjoja koskaan loppuun asti. Kuunnelmana se nyt onnistui.

Kätilön teksti oli tarpeettoman korumaista. Samaa toistettiin moneen kertaan, ei toiminut. Sitä en tiedä, puhuuko tai ajatteleeko joku todella tuohon tapaan. Enpä usko, en ainakaan ole koskaan kuullut, vaikka olen monella suunnalla Suomea asunut. Kielen ja murteen kyllä ymmärsin.

Tarina sinänsä oli hyvinkin uskottava. Tieto, ettei kaikki teksti keskitysleirikuvauksineen ollut Suomesta, vaan muualta lainattua, tekee siitä kuitenkin romaanin, ei elämänkertaa. Tarinahan on oikeastaan rakkaustarina ja tuohon kehykseen sijoitettuna tapahtumat ovat varsin loogisia. Tarinahan on varsinainen Romeo ja Julia -versio.

Raakuuksista. Ihminen on peto. Kun sitä hieman rapsuttaa, saa esiin hirviön, ja kun sitä hirviötä hieman kannustaa ja ruokkii, saa kansanmurhan. Jos on voittaja, voi kirjoittaa historian itse ja kieltää kaiken, eikä kukaan sano mitään. Hitleristä puhutaan paljon ja teot tuomitaan yleisesti, mutta ei suinkaan kaikilla tahoilla. Euroopassa ja ”sivistysmaissa” elää tälläkin hetkellä arvostettuja kansanmurhan vetureina toimineita tahoja.  Hitlerin vika ei ollut, että hän oli mieleltään ”vinksahtanut” vaan, että hän hävisi sodan. Niin pieni on kansallissankarin ja mielipuolen ero.

Mikä tekee ihmisestä pedon? Hyötymisen mahdollisuus, ja epätoivo on hyvä viritin. Tottuminen tekee siitä käytännön.


SAMULI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti