TANJA LANGLEY
Karisto 1987, 266 sivua
Ei minun varmaan pitäisi pajastaa lukevani tämän lajin kirjalisuutta. Minusta nämä kirjat ovat kuitenkin hyvää vaihtelua raskaalle draamalle - tai muille syvää ajattelua vaativille teoksille. (Tuo "syvää ajattelua vaativa" on vähän liian juhlallinen ilmaisu. En taida pystyä sellaiseen.)
Langleyn kirja on lälläri, olematta sitä perinteisessä merkityksessä. Toki se sisältää rakkaustarinan, jonka lopputuloksen arvaa hyvisä ajoin. Kirja ajoittuu Englantiin 1800-luvun lopulle. Tarina on säätyläisneidon kasvatuksen saaneesta tytöstä, joka jää puille paljaille hultttioisän kuoltua. Sukukartano on konkurssikypsä. Tytössä on tavallista enemmän sisua ja kaltaisiinsa nähden huomattava määrä järkeä.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu. Lukiessa ei kannata kovin paljon jännittää rakkaustarinan edistymistä. Mielestäni kirja valotta hyvin sitä teennäistä ilmapiiriä, missä säätyläisväestö tuohon aikaan eli. Ei ollut niin suurta väliä millainen olet, tärkeintä oli, mistä suvusta olit. Oltiin olevinaan jotakin ja kauhisteltiin rahvaan tapoja samaan aikaan kun itse elettiin kuin sika vatukossa.
Ei minun varmaan pitäisi pajastaa lukevani tämän lajin kirjalisuutta. Minusta nämä kirjat ovat kuitenkin hyvää vaihtelua raskaalle draamalle - tai muille syvää ajattelua vaativille teoksille. (Tuo "syvää ajattelua vaativa" on vähän liian juhlallinen ilmaisu. En taida pystyä sellaiseen.)
Langleyn kirja on lälläri, olematta sitä perinteisessä merkityksessä. Toki se sisältää rakkaustarinan, jonka lopputuloksen arvaa hyvisä ajoin. Kirja ajoittuu Englantiin 1800-luvun lopulle. Tarina on säätyläisneidon kasvatuksen saaneesta tytöstä, joka jää puille paljaille hultttioisän kuoltua. Sukukartano on konkurssikypsä. Tytössä on tavallista enemmän sisua ja kaltaisiinsa nähden huomattava määrä järkeä.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu. Lukiessa ei kannata kovin paljon jännittää rakkaustarinan edistymistä. Mielestäni kirja valotta hyvin sitä teennäistä ilmapiiriä, missä säätyläisväestö tuohon aikaan eli. Ei ollut niin suurta väliä millainen olet, tärkeintä oli, mistä suvusta olit. Oltiin olevinaan jotakin ja kauhisteltiin rahvaan tapoja samaan aikaan kun itse elettiin kuin sika vatukossa.
Kirja tuo myö esiin sen, kuinka työväestöä käytettiin härskisti hyväksi. Tavaratalon myyjän osa ei ollut totisesti kadehtittava. Sosiaalinen eriarvoisuus oli valtava. Jos olit köyhä, niin olit. Harvoilla oli niin paljon älyä ja tarmoa, että pystyi nousemaan ylöspäin. Minusta kirja on lukemisen arvoinen. Ainakin minut se sai mietiskelemään, missä tämän ajan hyvinvoinnin juuret ovat ja miten valtava kehitys on tapahtunut nimenomaan tavallisen työväestön asemassa ja ihmisten tasa-arvon suhteen. Toki ei kaikilla mene tänä päivänäkään hyvin ja monissa maissa on suuria sosiaalisia ongelmia. Paljon on kuitenkin menty eteenpäin.
NIILO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti