6. maaliskuuta 2012

Hetki kerrallansa


GERDA ANTTI
WSOY, suom. 1983, 277 sivua

Kirja on suomalaiset sukujuuret omaavan Torniojokilaaksossa Övertorneåssa asuvan Gerda Antin esikoisromaani. Kirjan ilmestymisestä on kulunut jo yli 30 vuotta, mutta sen sisältö on yhä edelleen ajankohtainen. Tämän esikoisromaanin tekstikin on sitä luokkaa, että kyse on lahjakkaasta kertojasta.

Hetki kerrallansa on  ensimmäinen Gerda Antin kolmesta suomennetusta kirjasta. Sen päähenkilö Astrid on keski-ikäinen nainen. Hänen miehensä Lennart, kylän kauppias, on Astridia huomattavasti vanhempi. He asuvat miehen perimässä talossa tämän veljen isännöimällä maatilalla. Taloa asuttaa myös miesten iäkäs äiti Alma, Astridin anoppi, joka perinnönjaossa on saanut paitsi elinikäisen asumisoikeuden myös luvan pitää pientä lammaskatrasta. Alma ja lampaat ovatkin keskeisessä osassa pienen epäsopuisan yhteisön elämässä.

Lapsia Astridille ja Lennartille ei suotu,  mutta elämä on asettunut tuttuihin uomiinsa. Jokin on kuitenkin vialla. Suhde aviomieheen on muuttunut entisaikojen hellyydestä täydelliseksi vieraantumiseksi. Rakkaus nuorempaan mieheen tuo lohdutusta Astridin elämään.

Kun Lennart yllättäen kuolee, Astrid  joutuu vaikeaan kriisiin. Hän syyttää itseään avioliiton epäonnistumisesta, kylmyydestä ja tunteettomuudesta. Gerda Antti kuvaa satuttavasti naisen sisimpiä tunteita, ihmisen yritystä päästä sovintoon itsensä kanssa, läheisyyden tarvetta, koko rakastamisen vaikeutta.

Kirja esittelee useita herkullisia ihmistyyppejä. Vastakohtana ymmärtäväiselle ja herttaiselle Alma-anopille ja rauhaa rakastavalle ja sovinnolliselle Astridille pihapiirissä asuu miehen, Lennartin veli äkäisen ja yksioikoisen vaimonsa ja poikansa kanssa.

Ikään kuin vastakohtana ristiriidoille hän kehystää tuntemukset rauhalliseen maalaismaisemaan ja luonnon ikuinen kiertokulkuun. Kuvaillessaan kesälämpimän sammalmättään pehmeyttä tai sylissään silittelemäänsä karitsaa hän pystyy siirtämään hellät tuntemuksensa lukijaan. Toisaalta myös ristiriitatilanteissa hän onnistuu tempamaan lukijansa mukaan tapahtumaan. Kirjassa viehättää erikoisesti kerronnan rikkaus ja elävyys. Aivan arkipäivän asioitakin kuvatessaan Antin teksti on värikästä, aivan kuin kuvakirjaa lukisi.

Kirja tarjoaa hyviä ja sattuvia vertauksia elämän moninaisuudesta.

Hetki kerrallansa on Gerda Antin kolmesta suomennetusta kirjasta ensimmäinen. Sille itsenäinen jatko on Huomispäivän tähdet, joka ei kuitenkaan luettavana vedä vertoja edelliselle. Kolmas suomennettu on Niin paljon kuuluu elämään.

MATTI  ja  NIILO

Tutustumisen arvoinen kirjailija

Hetki kerrallansa on niitä kirjoja, joista joko pitää tai se ei herätä suurempia tuntoja. Itse luokittelen tämän suhteellisen helppolukuisen kirjan parhaisiin kohdalleni osuneisiin. Sen pystyy ahmimaan nopeasti, mutta se jää mieleen. Niinhän hyvä kirja tekee.

Kaikki Antin kolme suomennettua kirjaa ovat erinomaista tekstiä. Hän osaa kuvata vakaviakin asioita huumorin pilke silmäkulmassa. Paikoin huumori on kirpeääkin. Ehkä tekstin osuvuus on siinä, että se saa lukijan ajattelemaan.

Nämä kolme kirjaa ovat kokonaisuus, johon ainakaan minä en jatkoa kaipaa. Toivon jopa, että Antti muissa romaaneissaan tarkastelisi maailmaa joltakin muulta kantilta. En usko, että tämäntapaiseen elämän tilitykseen enää kovin paljon uutta sanottavaa löytyy. Jos aikoo lukea kaikki nämä kolme kirjaa, mielestäni ne on hyvä lukea järjestyksessä.

Tutustumisen arvoinen kirjailija.

NIILO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti