HEIDI JAATINEN
Gummerus 2011, 300 siv.
Heidi Jaatinen (synt. 1968) on kiuruvetinen neljän lapsen äiti, kasvatustieteen maisteri, ilmaisutaidon opettaja ja maanviljelijä. Jono on hänen toinen kirjansa.
Tunnen naisen. Kävimme yhdessä kaksi draaman kirjoittamisen kurssia. Omia näytelmiä Heidi ei tietääkseni ole näyttämölle saattanut, mutta on ohjannut perustamalleen teatteriryhmälle "Hullu viima" useita näytelmiä. Olen käynyt niitä katsomassa, ja ne ovat olleet hyvää harrastajateatteria. Ohjauksessa on paikoin pilkistänyt "jaatismainen" leima.
Kursseilla joskus ihmettelin huuli pyörenä Heidin mielikuvituksen ja ajatuksenjuoksun rikkautta. Ehkä hänen ajatuksekulkunsa on ollut liian vaikeaa sovittaa näyttämölle, mutta kirjassa homma toimii.
Kirjan tapahtumat alkavat, kun kirjastonhoitaja Aina Kuluntalahti täyttymyksen hetkellä lausahtaa autuaallisesti: "Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi." Kun tieto huudahduksesta leviää, niin jonohan siitä syntyy Ainan ja puoliso taidemaalari Aarni Härkäsimpun talon edustalle.
Kirjassa on lennokkuutta ja hyviä käännekohtia, jotka vetävät suuta virneeseen. Mielestäni homma ei kuitenkaan kanna aivan kirjan lopuun asti. Tuli samanlainen tunne kuin joskus puhetta kuunnellessa. Hyvän puheen saattaa vesittää, tai ainakin vahvasti laimentaa, kun puhuja ei malta lopettaa tai ei ole löytänyt hyvää loppuhuipennusta.
Heidi Jaatinen (synt. 1968) on kiuruvetinen neljän lapsen äiti, kasvatustieteen maisteri, ilmaisutaidon opettaja ja maanviljelijä. Jono on hänen toinen kirjansa.
Tunnen naisen. Kävimme yhdessä kaksi draaman kirjoittamisen kurssia. Omia näytelmiä Heidi ei tietääkseni ole näyttämölle saattanut, mutta on ohjannut perustamalleen teatteriryhmälle "Hullu viima" useita näytelmiä. Olen käynyt niitä katsomassa, ja ne ovat olleet hyvää harrastajateatteria. Ohjauksessa on paikoin pilkistänyt "jaatismainen" leima. Kursseilla joskus ihmettelin huuli pyörenä Heidin mielikuvituksen ja ajatuksenjuoksun rikkautta. Ehkä hänen ajatuksekulkunsa on ollut liian vaikeaa sovittaa näyttämölle, mutta kirjassa homma toimii.
Kirjan tapahtumat alkavat, kun kirjastonhoitaja Aina Kuluntalahti täyttymyksen hetkellä lausahtaa autuaallisesti: "Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi." Kun tieto huudahduksesta leviää, niin jonohan siitä syntyy Ainan ja puoliso taidemaalari Aarni Härkäsimpun talon edustalle.
Kirjassa on lennokkuutta ja hyviä käännekohtia, jotka vetävät suuta virneeseen. Mielestäni homma ei kuitenkaan kanna aivan kirjan lopuun asti. Tuli samanlainen tunne kuin joskus puhetta kuunnellessa. Hyvän puheen saattaa vesittää, tai ainakin vahvasti laimentaa, kun puhuja ei malta lopettaa tai ei ole löytänyt hyvää loppuhuipennusta.
Arvioni ei suinkaan tarkoita, etteikö kirjaan kannata tutustua. Ehkä meille vanhoille jäärille on hyväksi tutustua näiden nuorempien ja vielä tuntemattomien kirjailijoiden tuotantoon. Sieltä saatta löytyä raikasta sanankäyttöä ja hyvää juonen kuljetusta.
NIILO
NIILO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti